Katselin tuossa pari päivää sitten Poliisi-tv:tä ja nousi siinä samalla mieleen taas brassin alkuperäistarkoitus. Kyttäruudussa oli siis juttua pedofiilista joka törkeesti käynyt  soittamassa useamman perheen ovikelloa kun tiesi murrosikäisen tytön olevan yksin kotona ja hyväksikäytti tätä. Meidän tuleva lapsi /lapset ei ikinä tule olemaan koulun jälkeen täysin yksin koska tiedän että hyvin suurella todennäköisyydellä brassit ovat osa elämäämme jatkossakin. Vaikka moni naureskeleekin pienelle vahtikoiralle niin tositilanteessa helvetinmoinen meteli varmasti saisi tunkeilijan vähintään epäröimään aikeitaan ja omiaan kyllä puolustaisivat loppuun saakka. Mulla itselläni on aina turvallinen mieli kotona ollessa kun tiedän tämän asian eikä ole mitään tarvetta nukkumaan mennessäkään käydä tarkastamassa kolmeen kertaan onko se ulko-ovi varmasti lukossa. Ihan surutta uskallan myös myöhään illallakin kulkea koirien kanssa missä vaan vaikka naapuruston kerrostaloalueellakin saattaa vähän epämääräistä porukkaa liikkua. Yksin kulkiessa puolestaan jatkuvasti on pieni epävarmuus olemassa.

Mitä siis siitä vaikka naapurin tädille pitää edelleen käydä portilla muistuttamassa että osaa mennä sisään omasta portistaan eikä tunge meille. Tai kun joku ihmettelee miksi koiramme niskavillat pystyssä kyräilee häntä tai haukkuu, koiran mielestä tyypissä on vaan selvästi jotakin epäilyttävää ja asiasta pitää saada ensin selvyys. Koska läheskään jokainen vieras ihminen ei moista reaktiota saa aikaan. Brassi on monen muun hurmaavan piirteensä ohella vahtikoira ja toivottavasti sellaisena myös pysyy, jos et sitä ymmärrä niin unohda koko rotu.

Ihan mahtavia aurinkoisia päiviä ollut ulkona nautiskeltavana. Koirat on juosseet nurmikot taas rullalle, pitänee seuraavaksi harkita vaan suosiolla tekonurmea tai jotain :). Koirat sai pitkästä aikaa pihalle isot luut järsittäviksi ja lumen alta paljastunut myös viime vuotisia ihania aarteita... jami... Muutama poseerauskuva Tiitusta sekä lentoon lähdössä Ilu.

Meillä on koettu se ihme että vihdoin otin itteeni niskasta kiinni ja koirat on nyt kohta viikon nukkuneet yönsä poissa meidän sängystä. Selvästi kovempi paikka mammalle kuin koirille, ekana yönä tassuttelivat ja vinkuivat kumpikin mutta siihen se lähinnä onkin jäänyt ja nukkumaan mennessä molemmat jää jo sohvalle vaikka mä siinä vaiheessa aina tunnenkin piston sydämessäni varsinkin kun Tino mulkoilee mua surullisesti alta kulmien (tai siis näin minä sen tulkitsen syyllisyydentuskissani ). Ilona edelleen käy välillä raapimassa porttia ja vinkuu hetken, mutta viime yönä ei tainnut tehdä enää sitäkään. Muutamana aamuna tosin olen Villen lähtiessä töihin päästänyt koirat kainaloon jatkamaan mun kanssa unia ja jatkossakin tulevat luvalla pääsemään sänkyyn. Onhan meillä aina päikkärit yhdessä kasassa sohvalla ja muutenkin nyt kun oon kotona niin koirat joutuu olemaan tosi vähän keskenään. Ja kai se on pakko myöntää että onhan se ihan kivaakin kun sängyssä on kerrankin tilaa liikkua eikä se oo täynnä koirankarvoja ja pääsee jopa Villen kainaloon millon vaan haluaa ilman että välissä on yks metrin pituiseksi itsensä venyttänyt lötkö brassimies .

Muuten meillä lomaillaan ja nautitaan kevätauringosta ja omasta ajasta vielä kun voidaan . Koirat nauttii selvästi kun ei tarvi enää jatkuvasti pitää ulkona takkejakaan ja viihtyvät taas omalla pihallakin telmiessä. Ja se lämmin nukkumapaikka auringossa, ah onnea.

Pieni hylätty brassipoika

(On muuten koirille mieluisat nuo uudet pedit vaikka kuvaushetkellä ilme ehkä

kertoikin jotain muuta )

PS. näyttelyrintamalla sertin metsästys jatkuu ainakin Raumalla 23.5. Salon ryhmikseen en ole uskaltanut (ainakaan vielä) ilmoittautua, taitaa kuitenkin olla liian pian kun ei tiedä tämän masukin aikataulusta ja aiheuttamasta tuhosta omaan fysiikkaan. Ja Salon kesäkuun näyttely ilmeisesti pitää jättää väliin häiden takia .

Laitetaan ny yks uusi masukuvakin tänne, rv 37+0 

Vihdoin maanantaina alkoi odotettu äippäloma niin ehkäpä tännekin ehtii taas jotain raapustella enemmän (ainakin muutaman viikon ajan kunnes alkaa uudet kiireet ). Heti loman alkajaisiksi lähdettiin Tinon kanssa reissaamaan ja Ilona jäi isin seuralaiseksi. Käytiin Vihdissä ihastelemassa hurmaavia reilun 5 viikon ikäisiä brassivaaveja ja kyllä niitä olisi voinut tuijotella ja nuuskia vaikka kuinka kauan... Myönnän olevani hiukan roturasisti koska brassinpennut ovat vaan kertakaikkisen ylivoimaisen kauniita ja persoonallisia jo pienestä pitäen. Pitää jatkaa sitä lottoamista josko sitten pääsis muuttamaan maalle ja ehkä sitten kun ois tilaa niin lauma vielä kasvais uudella nelijalkaisellakin . Tino pääsi unelmapaikkaansa kolmen nartun keskelle ja Shandyn kanssa vielä erikseen irrottelemaan pellolle ja metsään. Qido-iskän kanssa kohtaaminen jätettiin suosiolla väliin, mutta mä pääsin Qidoa lällyttämään ja on se vaan niin komee ja hieno koira!

Vihdistä jatkettiin matkaa Kirkkonummelle mun siskon luokse pariksi yöksi. Teki todella hyvää Tinolle päästä vähän muihin maisemiin, toihan on ihan maalaispoika loppujen lopuks . Nähtiin paljon koiria lenkillä, hiihtäjiä, äänekkäitä lapsia, vaunuttelijoita ym. ja käytiin myös pyörimässä ihan keskustassa. Tino oli ihan täpinoissään, huomaa kyllä että pitäs enemmän vaan käydä ihmisten ilmoilla... Mut hienosti hän jokatapauksessa osas käyttäytyä. Kivaa olla reissussa, mut onhan se aina kiva tulla kotiinkin ja voitte kuvitella kuinka onnesta soikeena Ilona oli kun tultiin vaikka olikin päässyt iskän kanssa mm. töihin ja kyläilemään. Kyllä koiria vaan ehdottomasti ainakin kaks pitää olla, niin paljon niistä on toisilleenkin seuraa.

Harmi ettei ollut kameraa mukana. Mutta tässä kuva kun Ilona keksi miten ihana nukkumakaveri mamman imetys-/tukityyny on...

Vaikuttaa varmaan epätodelliselta kun haaste tuli Kaisalta ja Kaisapa löytyy myös kuvasta, mutta uskokaa tai älkää niin en huijaa . Kyseessä fondyebileet uutena vuotena 07-08.